tiistai 22. huhtikuuta 2014

Savossa kaikki on kierompaa – myös puikot


Joka postauksen voisi näemmä aloittaa, että niin se aika menee. Minun oli tarkoitus kirjoittaa savolaisesta neuleretriitistä jo pari viikkoa sitten, mutta, no, kiire, ja sitä rataa.



Pe-su 4.-6.4. joukko eri-ikäisiä, eripuolelta Suomea tulevia, erikokoisia ja no erilaisia persoonia kokoontui Savon maille erittäin kieroon retriittiin. Viitakon tähtösiä yhdistävänä tekijänä oli rakkaus neulomiseen, kehräämiseen, virkkaamiseen jne.  




Armas Wikipediamme osaa suomentaa retriitin näin

Retriitti eli retretti (< ransk. retrait, ’vetäytyminen’ < lat. retraho, ’noutaa takaisin’) on vetäytymistä arkielämästä ja hiljentymistä esimerkiksi hengellisistä syistä tai stressin välttämiseksi. Länsimaiden kristillisistä, hiljaisuutta korostavista retriiteistä käytetään usein sekaannusten välttämiseksi nimityksiä hiljaisuuden retriitti ja hiljentymispäivät, sillä on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle.


Tässä tapauksessa sanoisin, että RUNSAALLE keskustelulle ja käsitöille ;) Paitsi arjesta irrottautumista ja stressin poistamista neuleretriitistä saa valtavasti henkistä energiaa. Toisaalta ehkä toivoisi, että fyysinen energia olisi noussut samoissa määrin ”vanha” ei enää jaksa lyhyitä yöunia :D. Ja vaikka savolaiset puikot oliskin kierot, ihmiset (niin savolaiset kuin muualtakin päin kokoontuneet) olivat jälleen ihania. Retriitissä pääsee myös ihastelemaan toisten upeita töitä, hienoja ideoita ja ihania lankoja; samalla päähän tulee miljoona ja yksi uutta ideaa, vaikka ne edellisetkin on vielä toteuttamatta. Ruoka oli hyvää, herkkupöydän jäljiltä olo oli suorastaan loistava, sillä herkkupaaston vuoksi söin lähinnä hedelmiä, kasviksia ja vähän suolaista piirakkaa. Retriitin jäljiltä päänsisäinen jukeboksi soitti täysillä erinäisiä karaokebiisejä ja odotan edelleen milloin näen painajaisia karaokevideoiden pinkkiasuisesta jumpparinaisesta....











Tässä retriitissä oli myös tarjolla erilaisia pajoja, joista saattoi käydä hakemassa vähän oppia. Tällä kertaa tartuin kankaisiin ja knot bag –pussukan kaavoihin ja vihdoinkin minulle aukesi, miten ommellaan vuorillinen pussi niin, että saumat jäävät sisään ja pussia voi käyttää miten päin tahansa ilman ulospäin näkyviä saumavaroja. Jei! Kirjallisten ohjeiden hahmottaminen ei ole aina vahvimpia puoliani ja asiaa helpottaa valtavasti se, että a) näkee vaiheittain miten pitäisi toimia ja b) saa sen jälkeen tehdä itse. Ehkä selätän koulun käsityötuntien ompelu(kone) traumat ja kokeilen vielä muutakin.

Matkaan tarttui ei ehkä ihan niin tyypillisiä minun värejä, mutta ne vaan näyttivät niin hyviltä vierekkäin. Tässä olisi Color affection ja Day brake…. kunhan joku vain ne ensin neuloisi…..



 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti